Pimeys kutsuu kääntymään sisäänpäin

Puut pimeydessä, katulamppujen valossa. Lehtipuiden luopuessa lehdistään havupuiden vehreys tuntuu syvältä ja voimakkaalta.

Luin tällä viikolla Helsingin sanomista hyvän mielipidekirjoituksen siitä, miten tämänhetkiseen vuodenaikaan suhtaudutaan usein pimeyttä ja sen tuomaa väsymystä harmitellen. Kirjoittaja pohtii ulkoilun, raittiin ilman ja harmaalla säälläkin taivaalta kajastavan luonnonvalon positiivisia vaikutuksia sekä sitä, miten marraskuisessa pimeydessä ulkoilu saattaakin olla rentouttava kokemus tai vaikkapa seikkailu. Hän nosti esiin mielestäni hyvän pointin siitä, miten pimeys voi toimia rauhoittavana elementtinä tarjoten lepoa jatkuvista aistiärsykkeistä. Erityisesti tämä lause puhutteli, koska juuri näin minäkin pimeyden koen.

Kirjoitus sai pohtimaan tarkemminkin omaa suhtautumistani pimeään, syksyyn ja talveen. Olen ilmeisen onnekkaassa asemassa, koska väsymyksen ja alakulon sijaan koen pimeyden kuin lämpimänä ja turvallisena peittona, joka käärii minut sisäänsä, pehmoiseen ja utuiseen tunnelmaan. Aktiivisen, valoisan ja ärsykkeitä täynnä olevan kesän jälkeen pimeä vuodenaika huokuu lepoa ja rauhaa. Koen myös tietynlaista, miellyttävää yksityisyyden tunnetta pimeällä: tuntuu, etteivät vastaantulijoiden katseet kohdistu suoraan minuun, kun suojana toimii hämärä ympäristö ja kenties pieni sateinen sumuverho.

Pimeydessä pienikin valonlähde korostuu kauniisti. Myös tähdet pääsevät oikeuksiinsa.

Pimeys myös herättelee muita aisteja voimakkaan näköaistin lisäksi: sateisilla, hämärillä koiralenkeillä olen hengitellyt raikasta ulkoilmaa ja aistinut syksyisen maan tuoksun, ehkä jopa voimakkaampana, kuin valoisalla sen kokisin. Hämärissä syysilloissa lenkkipoluilla tallustelu kutsuu kääntymään sisäänpäin.

Pimeys kutsuu kääntymään sisäänpäin ja antaa tilaa omalle kokemusmaailmalle, kehon tuntemuksille ja mielen liikkeille.

Ymmärrän, etteivät kaikki nauti pimeydestä enkä lainkaan vähättele kaamosmasennuksen kaltaisia oireita, joita pimeys tuo mukanaan. Mielipidekirjoittajan lailla myös minä kutsun kuitenkin pohtimaan, voisiko pimeydessä olla jotakin kutkuttavaa, jotakin joka kutsuu syventymään itseen ja rauhoittumaan.

Voiko pimeään ympäristöön suhtautua uteliaisuudella?

Entä voiko pimeys toimia kutsuna hidastamiseen ja lepoon, ja voiko tähän kutsuun vastata sen sijaan, että kutsun sivuuttaisi?

Pimeydestä nautiskelua: saunan lämpöä, kotoilua, kirjoittamista ja maalaamista kynttilän valossa. Korttien nostamista ja tunnelmavaloja parvekkeella.

Mietiskelin omia tapojani ottaa ilo irti pimeästä vuodenajasta, ja kokosin ajatukseni muutaman vinkin muotoon:

1.       Ulkoile luonnossa

Hakeudu metsiin, niityille, veden äärelle. Pysyttele katuvalojen suoman valon ääressä tai ota mukaan taskulamppu. Fiilistele luontoa, sen tuoksuja, ympäriltä kuuluvia ääniä. Nauti raikkaudesta. Käy lähiluonnossa vaikka vain hengittelemässä ja hieman venyttelemässä, säähän sopivin vaattein varustettuna. Pimeään luontoon voi tutustua myös valokuvaamisen kautta, katuvalojen luomia valojuovia ja pilvettöminä iltoina taivaalta kajastavia tähtiä ja kuuta tutkiskellen.

2.       Tuo valoa pimeyteen

Laita kotiin, parvekkeelle tai pihalle kausivaloja. Täytä koti pehmeää valoa huokuvilla tunnelmavaloilla ja kynttilöillä. Laita telkkarista pyörimään jokin Youtuben takkavideoista (esimerkiksi tämä) tai sytytä oikea takka, jos olet niin onnekas että satut sellaisen omistamaan.

3.       Tunnelmoi

Lue kirjaa sohvan nurkassa, tee lempeää ja meditatiivista joogaa tai venyttele kynttilän valossa. Keitä lämmittävää yrttiteetä. Tuoksuttele pehmeän tuoksuisia eteerisiä öljyjä, kuten kanelia, vaniljaa tai bergamottia. Kuuntele tunnelmallista musiikkia. Itselläni on kuuntelussa tällä hetkellä Wardrunan, Ulverin, Osi and the Jupiterin, Agallochin ja Alcestin tuotanto, jotka saattavat puhutella myös muita tummemman musiikin ystäviä. Myös pehmeä jazz on ollut ahkerassa kuuntelussa.

4.       Kuuntele kehon ja mielen viestejä ja ota ne vastaan

Jos tunnet olosi väsyneeksi, voisiko se kertoa siitä, että jokin todella vaatii huomioitasi, että arki tai oman toiminta kaipaa jotakin muutosta? Väsymyksen tunnustelu on aina tasapainoilua sen kanssa, tuleeko siihen reagoida lepoa ja pysähtyneisyyttä lisäten, vai vireystasoa ja energioita nostaen. Usein tarvitaan molempia, sopivassa suhteessa. Uinti ja saunominen on ihana tapa sekä levätä että virkistyä samalla kertaa. On totta, että suoritusyhteiskunnan vaatimukset ovat usein korkealla vuoden ympäri, ja marras-joulukuu monilla työpaikoilla kiireistä aikaa. Usein löytyy kuitenkin jotakin, minkä sekä työssä että vapaa-ajalla voi jättää tekemättä, siirtää parempaan ajankohtaan tai tehdä pienemmällä intensiteetillä.

5.       Nauti kulttuurista

Käy konsertissa tai taidenäyttelyssä, piipahda ilmaisessa galleriassa. Jos lähistöltäsi ei tällaisia viihdykkeitä löydy, voisiko aikaa viettää tunnelmallisten elokuvien, sarjojen tai laadukkaan kirjallisuuden parissa? Itse luen tällä hetkellä Matti Rautaniemen inspiroivaa Tiedonjanoinen joogi -kirjaa, ja iltojen rentouttavana turvasarjana toimii Downton Abbey. To do -listalla on etsiä jokin mukaansatempaava pohjoismainen rikossarja hämärien iltojen ratoksi.

 Pimeyttä pakoon kahvilan lämpöön ja taidenäyttelyiden inspiroivaan maailmaan. Ensimmäiset kuvat muistaakseni Relove-kahviloista ja kolmas Ateneumin Modern Gothic -taidenäyttelystä Ateneumista.

Tämän pohdinnan päätteeksi kutsun sinut nauttimaan hämärästä ja hiljaisesta luonnosta sekä mahdollisuudesta mielen ja kehon rentouttamiseen lempeän metsäjoogan merkeissä.

↟ Marraskuun metsäjooga 30.11.2025 klo 13.00 – 14.30

↟ Joulukuun metsäjooga 14.12.2025 klo 13.00 – 14.30

Metsäjooga jää näiden tuntien jälkeen tauolle, sillä suuntaan ensi keväänä, auringonvalon lisääntyessä ja sään lämmetessä kohti äitiyden ihmeellistä maailmaa.

Millaisia ajatuksia pimeys ja tämä kirjoitus sinussa herättää?

Jaa ajatuksesi ja omat vinkkisi kommenttikentässä. ♥