Arjesta, mielenterveydestä ja kiitollisuudesta

Pohdiskelin tänään aamukahvin äärellä kiitollisuutta. Päädyin kirjoittamaan päiväkirjaani lyhyen listan siitä, mistä olen tällä hetkellä kiitollinen.

Olen ollut hieman allerginen kiitollisuuslistoille, sillä ensikosketukseni niihin noin kymmenisen vuotta sitten osui aikaan, jolloin voin todella huonosti ja yritin terapioida itseäni olemalla kiitollinen niistä asioista, jotka ovat hyvin. Ei helpottanut ahdistusta. Sittemmin olen opiskellut ja oppinut paljon mielenterveydestä ja ymmärtänyt, ettei syvän masennuksen keskellä toimivin keino ole yrittää muuttaa olotilaansa yksikseen pohdiskelemalla ja ajatuksiaan johonkin asentoon väkisin pakottamalla.

Tunnen kiitollisuutta aamukävelyistä pimeän ja hiljaisen luonnon sekä uuteen päivään heräilevän maailman keskellä.

Mutta nyt, mielenterveyteni ja arkeni ollessa hyvässä tasapainossa, kiitollisuuden pohtiminen tuntui ajankohtaiselta. Paitsi sen vuoksi, että aidosti tunnen kiitollisuutta monista asioista, myös siksi, että tavoitteellisena ja nopeatempoisena ihmisenä mielessäni siintää aina uusia asioita, joita haluaisin kokea, tehdä, saavuttaa tai muuten elämääni sisällyttää. Ne ovat inspiroivia ja ihania asioita, mutta liittyvät vahvasti tulevaisuuteen, ja koska elämä on kuitenkin tässä ja nyt, tarvitsen välillä maadoittumista nykyhetkeen ja niihin asioihin, jotka ovat jo hyvin. Mikään niistä ei ole itsestäänselvyys. Tämän nopeatempoisuuden ja tulevaisuuden tavoitteissa haahuilun vuoksi olen varmasti myös päätynyt rauhallisten kehollisten harjoitusten, joogan, meditaation ja hengitysharjoitusten pariin.

Lähdin aamulenkille koiran kanssa kiitollisuuden teema mielessä muhien, ja totesin, että aikaisten aamujen koiralenkit ovat kyllä yksi asia, josta olen tällä hetkellä kovin kiitollinen. Erityisesti nyt pimeällä, hiljaiset ja valottomat aamut kun muu maailma vielä nukkuu, tuntuvat suorastaan maagisilta. Poikkesimme aamulenkillä lähimetsään ja miten huumaavalta tuntuukaan astua ihan pimeän luonnon keskellä, kuulla tuulen humina puiden latvoissa ja antaa pikkuhiljaa silmien tottua pimeään. Miten voimakkaalta metsän tuoksut ja ympäriltä kuuluvat, humisevat ja rapisevat äänet tuntuvatkaan, kun vahvasti dominoiva näköaisti ei pysty skannaamaan ympäristön yksityiskohtia yhtä suurella tarkkuudella, kuin päivänvalossa.

Aikaisten aamujen otoksia.

Olen vuosien varrella kerännyt erääseen vihkoon mindmappeja siitä, mihin suuntaan haluaisin elämässäni milloinkin kulkea. Toisinaan selailen sivuja taaksepäin, ja olen ilokseni huomannut että monet asiat, joista ennen vain haaveilin, ovat kuluneen 8–10 vuoden aikana toteutuneet. Eivät kaikki, eivätkö välttämättä juuri sellaisina, kuin niistä taannoin haaveilin, mutta jossakin muodossa. Olen myös kokeillut joitakin suuntia elämässäni, joista aiemmin olin vakuuttunut että niihin suuntiin jatkan, mutta huomannutkin etteivät ne ole olleet itselleni oikeita polkuja. Mutta hyvä että tuli kokeiltua. Tämä liittyy vahvasti kiitollisuuden teemaan ja elämässä olevien asioiden arvostamiseen.

Tässä joitakin mindmapeista poimittuja asioita (satunnaisessa järjestyksessä), joista ennen vain haaveilin ja jotka nyt ovat osa elämääni:

• Vakaa mielenterveys ja kyky tuntea onnellisuutta

  Jep, näistä oltiin kaukana 10 vuotta sitten. Muistan ajatelleeni tuolloin, että onko ihmisellä edes aidosti kykyä tuntea onnellisuutta, vai onko elämä vain yksinkertaisesti onnetonta.

  
  

• Hyvä ja tasapainoinen parisuhde

  8 years and still going strong.

  
  

• Vastavuoroiset, kannustavat ja terveet ystävyyssuhteet

  Monet vakaat ihmissuhteeni ovat muodostuneet vasta nuorena aikuisena. Tämä liittyy varmasti paljon omiin kipuiluihini ja keskeneräisyyteeni nuoruudessa.

  
  

• Asiantuntijatyö ja oma yritys

  Ammatillinen haaveilu ja tavoitteellisuus ovat koko aikuisuuden olleet iso osa minua. Loppumaton uteliaisuus ohjaa syventämään tietoja ja taitoja. Ammatillinen kehittyminen on itselleni myös merkittävä osa itselle sopivan elämäntyylin ja arkirytmin löytämistä. Olen kiinnostunut paitsi ihmisten kohtaamisesta, myös yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja hyvinvointia edistävien palvelujen kehittämisestä.

• Koira

  Kauan siitä haaveiltiin ja täällä hän nyt on ollut jo pari vuotta, suurimmaksi osaksi ilahduttaen. :D

  
  

• Joogaopettajan pätevyys

  Koska halusin paitsi ohjata, myös ymmärtää tätä tuhatvuotista traditiota syvemmin. Oppimatkalla ollaan edelleen, ja koko loppuelämä. En tiennytkään, mihin filosofisiin pyörteisiin joogaopettajakoulutukseen ilmoittautumisen myötä päätyisin, ja hyvä niin!

  
  

• Helsinkiin muuttaminen

  Koska vaihtelunhalu sekä opiskelu- ja työmahdollisuudet. En kuitenkaan sido itseäni mihinkään paikkaan, vaan elämän ja tarpeiden muuttuessa voivat myös asuinpaikkaan liittyvät ajatukset muuttua. Tämä muutos on kuitenkin ollut hyvä ja tarpeellinen: etäisyys kotikaupungista on myös saanut näkemään sen taas positiivisemmassa valossa.

• Musiikkiterapian opiskelu

  Tämä oli yksi niistä asioista, joihin ajattelin suuntautuvani full on, mutta suoritettuani vuoden peruskoulutuksen musiikin terapeuttisesta käytöstä huomasin, ettei tämä ollutkaan itselleni se yksi ja selkeä suunta, jota haluan kulkea. Kokemus oli kuitenkin hyvä ja olen käyttänyt oppeja paitsi itsekseni, myös lyhytterapiassa ja ryhmänohjauksissa. Musiikilla on ikuisesti suuri paikka sydämessäni, ja se on ollut merkittävä tekijä identiteettini muodostumisessa. Musiikki on lapsesta asti ollut osa elämääni niin erilaisten instrumenttien soittamisen, kuin musiikin kuuntelun, keikkakulttuurin ja musiikin saralla tehdyn vapaaehtoistoiminnan myötä. Aina kun olen hukassa itseni kanssa, palaan oman lempimusiikkini äärelle ja tiedän taas vahvemmin, kuka olen.

  
  

• Mielekäs ja kiireetön arki

  Tämä on asia, jonka olen oikeastaan saavuttanut vasta tänä syksynä. Olen ollut taipuvainen tekemään liian paljon ja liian suurella intensiteetillä, mutta pikkuhiljaa aletaan kulkea kohti tasapainoista elämää ja arkea. Olen oivaltanut asian, mikä lienee monelle itsestäänselvä, mutta joka on ottanut itselläni vuosia kirkastuakseen: elämä ja arki on oikeastaan aika hyvää, kun ei jatkuvasti ole kiireinen ja stressaantunut.

• Kirjoittaminen ja rohkeus itseilmaisuun

  Tämä on oikeastaan aika uusi juttu, jonka suhteen otan vasta ensiaskelia. Rakastan kirjoittamista, sekä päiväkirjakirjoittamista että tällaista julkista kirjoittamista. On vain vaatinut paljon rohkeutta ilmaista itseään julkisesti. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, että tämän blogin ja somealustojeni kautta minulla on mahdollisuus kirjoittaa juuri niistä asioista, jotka minua kiinnostavat. Kirjoittaminen on itselleni luontevampaa kuin puhuminen, ja tuntuu että löydän kuvaavammat ja kauniimmat sanamuodot kirjoittaen. Tämä liittyy varmasti myös isompaan, näkyväksi tulemisen teemaan. Kirjoittaminen on myös aivan ihana tapa jäsentää omia ajatuksia ja tunteita.

  
  

Ihmisten toiveet ja haaveet kertovat aika paljon heistä itsestään. Huomaan, että itselleni kantavia teemoja ovat selkeästi olleet henkilökohtaisen hyvinvoinnin ja ihmissuhteiden laadun kohentuminen sekä hyvinvointia lisäävien, terapeuttisten menetelmien opiskelu. Vahva kiinnostus nykyisinkin valloillaan olevaan haluuni työskennellä hyvinvointia ja mielenterveyttä edistävien teemojen parissa pohjautuu selkeästi omiin kokemuksiin niistä ajoista, kun ei voinut hyvin.

Mitä ajatuksia kiitollisuusteema sinussa herättää?

• Oletko kokenut kiitollisuuden pohtimisen tai kiitollisuuden aiheiden listaamisen itsellesi hyödylliseksi asiaksi?

• Onko jotakin, josta olet juuri NYT kiitollinen? Mistä?

• Mitä sellaista sulla nyt on, josta 10 vuotta sitten vain haaveilit?

Kommentoi alle ja jaa oivalluksesi myös muille inspiraatioksi.